Tivoli

Kirjavan kukertavaa tivolia ajattelin virkkailla harteilleni lämmikkeeksi, Novitan malleissa olleen ponchon. Oli helppo ja nopea tehdä. Lankaa kului 260 grammaa, siis Novitan tivolia.

Yhden patalapun verran sain kulutettua jämälankoja, eli 55 grammaa.

Vaikka käsityöinto onkin vielä hiukan kateissa, niin olen saanut itseäni sen verran niskasta kiinni, että kaikki ufot on nyt paikallistettu ja ne ovat laskeutuneet lähtötelineelle uutta nousua varten. Itse lankavarasto kaipaisi seuraavana siivousta.

Syksyn pimeässä

Olen minä vielä täällä, vaikka postauksia ei ole kuulunutkaan. Ja juu, olen jotain saanut aikaiseksikin, en vaan ole saanut tänne niitä kirjattua. Pimeissä syksyn illoissa (voi kun tulis vähän lunta ) valmistuneita juttuja tulee nyt. Jonkin verran olen tehnyt paperista, kuten neilikkakranssin ja valoryijyn, mutta ne on vielä viimeistelyä vaille valmiit, joten niistä sitten myöhemmin. Sytykeruusujen teko on myös tuossa levällään, viimeistelyä vaille valmiina nekin. Neulepuolellakin on jotain viimeistelyä vaille valmiina, kuten yksi revontuli. Mutta on jotain tännekin laitettavaa.

Nämä sukat on neulottu kolmeen kertaan. Langasta en tiedä mitä se on, ostettu valmiiksi kerittynä ilman vyötettä. Sukkalangalta se kuitenkin tuntui, joten sukat siitä tuli. Ensin yritin tehdä jotain Cookie A. sukkamallia, mutta eihän tämä lanka siihen soveltunut, joten varren purin takaisin kerälle ja seuraavaksi kokeilin tähän reikäistä pitsisukkaa. Höh, ei se vaan sopinut siihenkään, joten päädyin tekemään sitten ihan perussukan ja tässähän nämä värit pääsevätkin oikeuksiinsa. Isolle miehelle isot sukat (tai siis ihan sopivat) kokoa 46. Painoa näille sukille ei paljon kertyny, vain 63 grammaa, mutta lankakin oli niin ohutta, että jopa kakkosen puikot tuntuivat isoilta.

Ensimmäisen kerran harjoittelin sitten villalangan virkkaamista sormilla. Kaksinkertaisella Teeteen alpakalla tein punaisen sävyisen tuubihuivin. Hauska tekotapa vaikkapa matkalle, kun ei tarvitse puikkoja tai koukkua. Aikaisemmin olen kyllä tehnyt sormivirkkaamalla liinan ja tämäkin oli niin hauskaa, että tein kaksi tuubia tai oli mulla kolmaskin jo melkein valmis, mutta sen langan sitten purin toiseen tarkoitukseen. Liukuvärjätty huvi on Novitan puroa

Novitan puroa oli jonkin verran jäljellä erilaisia jämäkeriä ja nöttösiä. Niistä halusin kanssa eroon ja nyt on yhdet huovutetut tumput pienen naisen käteen tai lapselle sopivat. Lapasten langat ovat kaikki revontulta, mutta toisessa kerässä oli hyvin hailakat sävyt verrattuna toiseen kerään, jonka värit aivan räiskyvät.

Ja vielä viimeisenä ne pienemmät jämät tuli virkattua patalapuiksi. Nuo kanttiset lappuset ovat kaksinkertaisia, joten eivät varmasti polta sormia, eikä tuo pyöreäkään ihan ohuelta tunnu, käytin nimittäin 2½ koukkua, joten tuli tiivis.

Ei sitten neulota, niih

Neulominenhan se on ollut aina se mun juttu, ei virkkaaminen tai mikään askartelu. Nyt kuitenkin on pikkuhiljaa kuvioihin tullut myös kaikkea muutakin kuin neulomista. Virkkaaminen alkaa pikkuhiljaa saada suosiota meikäläisen sormissa ja nyt onkin taas valmistunut jotain koukulta. Ensimmäisenä pitää näyttää ihanan PUNAISTA virkattua. Nimittäin pikkukoreja miniontelokuteesta kuutosen koukulla väännettynä. Kudetta näihin kolmeen herkkuun upposi reilun kilon verran.

Seuraavana valmistuneena esittäytyy patalappu. Nimeä en tälle mallille tiedä, itse yritin tehdä live versiosta ja aika hyvin taisin onnistua. Värit ei tässä lappusessa ole oikein hyvät,  mutta tämä onkin harjoituskappale. Lanka on seiskaveikkaa ja jotain vanhaa pirtalankaa. Näitä täytynee tehdä lisää, mutta paremman värisiä.

Kävinhän minä taas tuossa paikallisessa käsityökeskuksessakin kutomassa noita mummun vanhoja pellavia. Malli on tälläkin kertaa tuo munkinvyö ja siitä pitikin sitten tehdä piiiiiitkä liina keittön pöydälle. Itse tykkään tästä mallista aivan mahdottomasti. Pituutta liinalla on melkein kaksi mertriä.

Siis virkkaaminsta ja kutomista tällä kertaa eikä neulomista ja buumi sen kuin jatkuu siis virkkausbuumi:)

Mukava yllätys

Töistä tullessani postilaatikossa odotti pehmeä kirjekuori. Mitään en ollut tilannut, eikä mistään pitänyt olla muutoinkaan tulossa mitään. Enhän ollut edes ajatellut salaisen neuleystäväni muistavan minua muutoin kuin pakettien muodossa. Aikaisemmilla kierroksilla en muista saaneeni mitään itsetehtyä, joten tämä kuori oli todella mukava yllätys :) Kuoresta putosi ihana patalappu, joka kokonsa puolesta toimii meillä myös pannunalusena. Itselläni on kyllä ollut aikomus tekaista muutama patalappu ja tiskirätti, mutta aikaiseksi ei ole saanut. Siispä tämä tuli ihan tarpeeseen.

Ihanan paksu ja kuten minä tykkään, myös kirjava. Tämä pääsee meillä varmasti käyttöön. Kuinkas snyni osasitkaan arvata tarpeeni?
Salapoliisin työtä en päässyt tekemään, sillä kuoressa oleva leima oli sen verran suttaantunut, ettei edes postinumeroa saati paikkakuntaa voinut lukea. Toisaalta en kyllä viitsi hirveästi etsiskelläkään, sillä mukavampaa on kun salaisuus säilyy..... :)

Kiitos sinulle Sny tästä lahjasta :)