Jo lapsena tykkäsin käsitöistä. Halusin ommella ja neuloa ja ihme kyllä joskus jopa virkata. Muistan pikkutyttönä halunneeni tämän laatikon sisällön itselleni. Sain sitä lapsena käyttää ja kaikki nämä vuodet se on ollut äidilläni tallessa välillä käytössä ja välillä vaan poissa silmistä.
Aina vaan se herättelee muistoja lapsuudesta, kun tämän laatikon näkee. Mutta siis mitähän tuolla on sisällä? Moni varmaan jo arvaakin, että Singerhän se siellä....
ja koko komeudessaa pöydällä
Eihän tämä nyt niitä kaikkein kauneimmin koristeltuja, eikä parhaiten säilyneitä koneita ole, mutta tässä on kuitenkin jotain erikoista, kuten esim. lisäosat.
Näitä lisäosia en ole muilla nähnyt ja näillä saa noita erilaisia ompeleita tehtyä. Nämä kiekot laitetaan tuohon mustaan mötikkään, joka pilkistää tuolta vasemmalta. Mötikkä taasen on yksi paininjaloista.
Onhan tässä yksi tällainen outo paininjalkakin, jota en tunnista. Joku voisi minua valaista tämän suhteen.
Nyt sitten vihdoin ja viimein olen saanut huollatettua tämän koneen (tai oikeastaan jo syksyllä) ja arvatkaapas mitä, se jopa TOIMII!!!
Ompelukoneesta aasinsiltana sitten ompelutöihin. Meillä on koulussa sellainen suurkuvatulostin, jolla voi tulostaa kankaita vaikka omista valokuvista. Lahjuksia olenkin sitten tehnyt parille ihmiselle tyynyjen ja taulujen muodossa. Kuvat on tehty omistajien omista valokuvista. Itsellenikin olen saanut tehtyä jotain.
Ylimmäisenä äidilleni matkannut ja keskimmäisenä tyttärelleni, tosin kuva on aika pimeä.
Alimmainen kuva taas on hieman ylivalottunut ja muutoinkin vaikea kuvattava. Tyyny on nimittäin harmaa. Kuvaa kun oikein tarkkaan katsoo, niin sieltä löytyy kaksi koiraa, äiti ja tytär.
